Ystävänpäivää!

Mulla on tosi hyvä mieli. Olen tänään nauranut jo useaan otteeseen, milloin yksin milloin puhelimen välitykselle toisen ihmisen kanssa. Ihana tunne, että juuri tänään ystävänpäivänä olen saanut iloa muista ihmisistä. Eilen virittäydyin jo hyvälle mielelle ystävien seurassa ja viimeiset naurut olen nauranut enoni kanssa puhelimessa. Olen lukenut pohjanmaan murretta ja kertonut hauskoja juttuja eteenpäin ja arvostellut vedet silmissä jehovan todistajia ja erästä sukulaista. Minulle on soitettu ja haluttu toivottaa hyvää ystävänpäivää, olen saanut toivotukset postin kautta ja olen tuntenut sydämessäni onnellisuutta. Olen olemassa, olen olemassa ilman, että ilmoitan sitä huutaen kaikille. Minut on huomattu. Ja vähän myös alan uskoa, että joku jopa pitää minusta. Juuri tätä tunnetta olen aina hakenut. Tunnetta, että olen ja elän, hyväksyttynä jäsenenä.

En minäkään oo täyrellinen, multa puuttuu heikkouret!

Tunne

Piti vain tulla sivuille ihastelemaan sivujeni tunnetta. Ei tekstin vaan jonkun muun mikä sivuissa herättää minussa kipristelyä. Sivun vahvuus, värit, tyyli... On vaikea selittää, mutta joku niissä on mikä saa vain katsomaan sivua ilman, että luen mitään.

Huhuu!

Olen täällä taas! Kun katsoo edellistä päivämäärää, on vaikea uskoa, että siitä on niinkin pitkä aika. Toisaalta, kyllähän tässä välissä on myös paljon tapahtunut. Ei mitään suurta, mutta kuitenkin uusi vuosi on jo menossa. Ja joulukin meni, samoin ihanan piristävä Lissabonin matka (josta on kuitenkin liian pitkä aika). Mitähän muuta on tapahtunut? Varmaan vain sitä tavallista arkea ja siitä selviytymistä. Juuri niiden tavallisten asioiden takia on tämä bloginkin päivitys jäänyt. Kaikesta uudesta on aina kiva innostua, mutta sitten tulee taas jotain muuta mieleen, joten tänne paluu on vaatinut hurjaa itsensä niskasta ottamista. Nyt tämän suuren edistysaskeleen otin. Hyvä minä!

Olen jo monta viikkoa pyöritellyt mielessäni nasevia, hauskoja ja hienoja kertomuksia taisteluistani tässä maailmassa, kuitenkin nyt kun niistä olisi kirjoitettava ei mitään tule päähän. Pääni, joka ei koskaan tunnu olevan lepotilassa, on juuri nyt sellaisen vallassa.

Ehkä höpöttelen nyt vain mitä mieleen pälkähtää niin seuraavalla kerralla ei ole niin suurta kynnystä tulla takaisin. Mutta mitähän mieleeni nyt pälkähtäisikään...

Aloitetaan alusta;
Marraskuu 2007
Lissabon:
aurinkoa, hyvää seuraa, valoisuutta, hieno hotelli, ei suomalaisia, minä maailmalla, ikävä kotiin, hulluja taksikuskeja, rasvaisia ranskalaisia, uima-allas, aamupalaboxi, kylpytakki, tossut, iloisia ihmisiä, tupakansavua, lentoemäntien korkeita korkoja, ostoskeskuksia, adidastennarit, pakkaamista, portugalilaisia telenovelia, ilmeitä, eleitä...

lunta, töitä, liukasta, koulusurmat, piilolinssit, hammaslääkärissä käyntiä, parturi, hyvää seuraa...

Joulukuu 2007
pikkujoulut, töitä, kiirettä, kokouksia, toive saada paljon lahjoja, lahjojen ostoa, joulun tuoksua, joulu, paljon lahjoja, uudenlainen joulu kotona, ei lunta... niin ja mainitsinko jo lahjat!!!

Tammikuu 2008
lapsen synttärit, töitä (valvottuja öitä), parturi, hyvää seuraa, kummipojan synttärit, kummipojan synttäri, ystävän synttärit, oman lapsen ihastelua, ärsyttäviä ihmisiä...

Ja lopuksi tämän helmikuun alku:
hääpäivä, helsinki, hotelli, jääshow, uusia tanssivaatteita, iloisia ihmisiä, hiihtoa, töitä, palavereja, valtavia päänsärkyjä, migreeni ja eilen kaikkien päänsärkyjän kunniaksi kalautin pään metallipalkkeihin (töissä) kaksi isoa kuhmua ja yksi terävä vereslihalla oleva kuhmu jäi muistoksi

Asiat päivitetty!