Olen ihana, valovoimainen, huoleton ja positiivisen valoisasti asioihin suhtautuva tyttölapsi. Toisaalta ajateltuna olen ahdistunut, lamaantunut ja vihainen ärjyjä; ärripurri. Tykkään hallita tilannetta, mutta ahdistun velvollisuuksista. Tarvitsen elämääni säännöllisyyttä, mutta vihaan rutiineja. Rakastan lastani, mutta vihaan lapsia. Vihaan juntteja, mutta hakeudun matkanjärjestäjien matkoille. Haluan olla rohkea, mutta en uskalla olla sitä. Hälinä saa aivoni räjähtämään, mutta hiljaisuus saa aivoni voimaan pahoin. Haluaisin uskoa, että jokaisessa ihmisessä on jotain hyvää, mutta tiedän, että niin ei vain aina ole. Haluan näyttää olevani vahva, haen kuitenkin draamaa ympärilleni. En ole hullu, olen vain adhd. Olen minä, ihminen jota on helppo vihata ja vaikea rakastaa. Uskon, että kun minua rakastaa on rakkaus todellista.
