Kyllä kypsytti. Kypsytti niin, että aivot sumeni ja pystyin kuulemaan päässäni tapahtuvan naksauksen.
Tilasin viime viikolla adoptiota varten virkatodistuksen. Todistuksen, josta käy ilmi, että minä elän ja mieheni elää. Nyt jopa tiedän mitä koko virkatodistus tarkoittaa. Aluksi luulin, että sana virka tarkoittaa samaa kuin suomenkielessä yleensäkin. Mutta ei, se todistus pyydetään kirkkoherranvirastosta (jos kuuluu kirkkoon) eikä työnantajalta.
No virkatodistus saapui tällä viikolla ja kun olin kuoren avannut tuo aivojeni sumentuminen alkoi. Kuoressa oli yksi virkatodistus, jossa oli mieheni nimi, sotu ja syntymäpaikkakunta sekä maininta Elää. Avioliittotiedoissa oli minun nimeni ja sotu, sekä vihkipäivä ja että elän. Lapset kohdassa oli meidän lapsen tiedot. Mutta siis minä olen olemassa vain mieheni puolisona. Olen vain vaimo vailla omaa taustaa. En tarvitse edes omaa virkatodistusta kun riittää, että olen vaimo. P.....e minä en ole edes oman lapun arvoinen. Mikä minä siis olen? Olen aina pitänyt kuitenkin itseäni ihmisenä, naisena. Eikö se riitä? Eikö minua olisi olemassa, jos en olisi naimisissa?
Uhkasin jo erota kirkosta ja lähteä ehdolle ensi vaaleihin suuntana eduskunta, jotta saisin naiset olemaan muutakin kuin vaimoja. Saisin naiset olemaan riittäviä omana itsenään. Kuitenkin tuon todistuksen mukana oli lasku 3,35 € ja lasku suunnattuna minulle. Kelpaan siis laskun maksajaksi. Erittäin lohdullista. Ärg!!!!
Nyt siis meinaan ottaa yhteyttä kirkkoherranvirastoon ja pyytää oman virkatodistuksen. Haluan todistuksen, että olen olemassa omana itsenäni. Maksan mielelläni toiset 3,35 € siitä tiedosta. Pelastakaa Lasten sosiaalityöntekijälle ja seurakunnalle tuo yksi lappu riittää, mutta minulle ei. Vastustan!!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tässä modernissa yhteiskunnassakin naista tarkastellaan niin monin eri tavoin edelleen miehen kautta. Tuo virkatodistus on räikeä esimerkki, muttei suinkaan ainoa. Koko yhteiskuntamme perustuu oletukselle siitä, millainen on mies ja millainen nainen. Väitteet siitä, että Suomi olisi tasa-arvoinen maa, ovat hölynpölyä.
Todellinen epätasa-arvo tapahtuu juuri sillä tasolla, johon on vaikein vaikuttaa, eli ihmisen asenteissa ja ajatuksissa. Se alkaa siitä, kun lehdessä ilmoitetaan lapsen syntymästä, ja kirjoitetaan, että perheeseen syntyi "potra poika" tai "suloinen pikku prinsessa". Tässä jo kiteytyy ne odotukset, mitä näihin lapsiin aletaan kohdistaa. Pojan on oltava reipas, itsenäinen, vahva - tytön taas kaunis, muita miellyttävä, avuton.
Paljon on kuitenkin tehtävissä. Kyseenalaistaminen on paras keino. Ei hyväksytä näitä "totuuksia". Tuetaan sairaanhoitajien lakkoa ja vaatimusta saada naisvaltaisella alalla työstä kunnon palkka. Vaaditaan saada omat virkatodistukset. Hyvä ärri, kyllä sinusta vielä kunnon naisasianainen sukeutuu!
Lähetä kommentti