Ja pah!!!! Aina keväisin kaikki ihastelevat luonnon ihmeellisyyttä. Ihanaa sitä ja ihanaa tätä. Ennen olen mennyt siihen mukaan, koska kaikkienhan on ihasteltava äiti maan voimaa. Mutta en enää. Uskallan äristä ja vihata kevättä. Uskallan sanoa, että minä en tykkää.
Olen nimittäin hetki sitten päässyt ylös sängystä, migreenin kourista. Kävin aamulla istumassa vapaapäivän kunniaksi kuistin rappusilla ja tekemässä sitä samaa ällöttävää ihastelua. Viiden minuutin jälkeen silmät tuntuivat kankeilta ja tulin sisälle. Otin heti lääkkeen, mutta liian myöhään. Vetäydyin sänkyyn päätäni pidellen. Silmät iskivät neonvihreää tulitusta ja pää huuti hoosiannaa. Olin tuskahiki pinnassa ja oksensin muidenkin edestä. Hakeuduin aina sänkyyn, mutta vessa veti puoleensa. Viimein sain unen päästä kiinni, rakkaani rapsuttaessa selkääni. Ja neljältä iltapäivällä sain mahani ottamaan vastaan syötävää ja aloittamaan vapaapäivän ja migreenin kunniaksi paperihommat. Täällä siis taas istun sälekaihtimet kiinni ja aurinkolasit silmillä. Kevät ei ole minua varten, tulisi jo kesä!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Kuulepas! Miä oon sitä mieltä et myö voitas kirjottaa yhessä kirja! Kyl siä pystysit siihe iteki, mut miä haluun osan kunniasta...ja ku oon aina halunnu olla osa-aikane kirjailija. Että mitäs sanot?! Siä oikeesti kirjotat mielettömän hyvin, nasevasti ja hauskasti. Joku huumori/tosielämän kommellus kirja. Mietipä! Siinä taas yks ikuisuusprojekti..:)
Lähetä kommentti