Piilossa omassa kodissaan

Siskoni soitti eilen, että veljemme on lähimaisemissa pari viikkoa. Hän on menossa siskon luokse kylään ja oli kysellyt myös meidän perheen tilannetta...voi paska! Nyt sitten olen lymyillyt omassa kodissani. Etupihan ikkunat pimentoon ja eväät toimistoon mukaan. Täällä olen sitten päivän ahertanut, vankina. En halua ainakaan olla yksin, jos hän ilmestyy. Silloin jotain voi tapahtua eikä kukaan tietäisi. Peloissani olen miettinyt itseäni makaamassa verilammikossa, tavarat varastettuna viereltäni ja ovet levällään mieheni saapuessa kotiin. Puhelin täynnä päiväkodin soittoyrityksiä. Jo illalla kuvittelin hänen seisovan makuuhuoneen ikkunan takana ja tirkistelevän iltarutiinejani ja paljasta vartaloani. Kaksi kertaa kävin yläkerrassa vain tarkistamassa, että olin aktivoinut murtohälyttimen. Peitin suihkun jälkeen itseni ja hautauduin peiton alle katsomaan televisiota.
Nyt pitäisi lähteä viemään päivän tuotokset postiin, mutta on kaameaa mennä ovesta ulos. Mitä, jos hän on heti vastassa huutamassa Huora! Koskaan ei vaan voi tietää mikä on päivän fiilis ja selvyysaste. Tänään voi olla hyvin, mutta huomenna toisin.