Hengailin tänään tunnin... siis tapanani on liioitella... oikeasti 45 minuuttia päiväkodissa. Lapsi itkee, itkee ja itkee. Ei tahdo jäädä. Rakastaa äitiään. Haluaa vielä yhden suukon. Ja minä kuitenkin jätän hänet sinne. Vain siksi, että äitien mukamas kuuluu tehdä niin. Täytyy jättää lapsi ilman tunnetta hoitoon, vaikka oma ja lapsen sydän repeää. Olen huono äiti vailla johdonmukaista kasvatusta, jos en niin tee. Miksi tottelin tavisten juttuja? Miksi en ottanut lastani ja sanonut niille tädeille, että lapseni tulee huomenna paremmin levättyään ja saatuaan äidistään lisää voimaa? Siksi, että olen surkea äiti. Äiti, joka kuunteli typerien ihmisten juttuja siitä miten vain minun lähteminen siitä tilanteesta on ainut oikea. Olen paha! Taas kerran teen päätöksen, että en kuuntele muita. Pidän pääni seuraavan kerran. Vain lapseni ja minä päätämme kuinka toimitaan. Miksi kuitenkin epäilen, epäilen olenko siihen tarpeeksi vahva. En. Soitin päiväkotiin kuinka lapseni on selvinnyt aamun kauheudesta? Vastaus; Varmaan ihan hyvin kun oven läpi ei kuulu itkua tai huutoa. Ainahan lapsesi on ollut kiltti ja hienosta pärjännyt........................................................
No enhän minä nyt sitä helvetti tarkoittanutkaan, että lapseni on paha paholainen. Olisin halunnut vain kuulla miten hän jaksaa. Miksi se on niin vaikeaa. Vihaan niitä tätejä. Mietin jo hoitopaikan vaihtoa!!! Haluan vastauksia. Olen kärsimätön.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Hei Ärri ja onnea blogista! Se on hyvä, rohkea ja kiinnostava idea. Mietin tästä kirjoituksesta ensin, onko se vain ärrittelyä, mutta sitten aloin miettiä, onko jokin fonttivirhe iskenyt, kun teksti on webdingseillä? Kommenttinäytössä sen pystyy kuitenkin lukemaan.
Jatka kirjoittamista, me haluamme mielellämme lukea lisää!
Kiitti möme! Omalla koneella teksti näkyi, mutta todellakin se oli lipsahtanut webdingseillä. Toivotaan, että se näkyy nyt, yritin korjata ongelmaa.
Lähetä kommentti